Sähkö puhuttaa tällä hetkellä ympäri Eurooppaa. Sen hinta tuntuu poukkoilevan korkealta kattoon maailmanpolitiikan polttopisteiden paukahdellessa. Uutistenlukijat pudottelevat puheissaan uhkakuvia tulevasta kylmästä talvesta ja myös Suomea uhkaavasta sähköpulasta.
Eilen työvälinekaappiani siivotessa käteeni putosi kirje, joka oli päivätty Kuopiossa 5.12.1940. Silloinkin elettiin erikoisia aikoja. Talvisota oli edellisenä keväänä päättynyt, eikä Jatkosota ollut vielä alkanut. Jälkikäteen on puhuttu välirauhan ajasta. Joulukuussa 1940 ei tuota aikaa vielä minään välinä pidetty.
Kirje oli itseasiassa markkinointikirje, jonka oli kirjoittanut kuopiolainen yrittäjä, joka myyskenteli maatiloille tuulimyllypakettia, jonka avulla saisi pienehkön maatilan päärakennuksen ja navetan sähköistettyä vaivattomasti. Mylly lataisi ”tuulesta temmatulla” sähköllä lamput ja radion akut, joita voisi myös käyttää karjan paimentamiseen syksyllä.
Pelin sanottiin pyörivän jopa pienimmillään 2 sekuntimetrin tuulella ja olevan lähes huoltovapaa – mitä nyt öljytä piti rattaita pari kertaa kuussa ja akkuja olisi hyvä ostaa ainakin yksi per hehkulamppu, jos aikoi niitä polttaa yhtä aikaa.
Näppärä mies kuulemma kokoaisi rakennelman itsekin ja niinpä yrittäjä oli rustannut mukaan myös lyijykynällä piirretyn kaavakuvan ja kokoamisohjeet. Hinta oli eritelty tarkoin jokaista sulaketta ja hehkulamppua myöten. Koko ihmeen saisi talon katolle asennettavine jalustoineen omakseen 2800 markalla. Yrittäjä oli sitä mieltä, että kymmenen vuoden päästä tällainen moderni, sähköä tuottava mylly pyörisi taatusti jokaisen itseään kunnioittavan maatalon katolla.
Samat savolaiset markkinamiehet suurine lupauksineen ovat olleet viime vuosinakin asialla. Myyntiartikkeliksi on ”tuulesta tempaamisen” sijaan valikoitunut ”ilmaisen ja ehtymättömän” energian sieppaaminen maasta, ilmasta tai auringosta.
Alkuun lisälämpölaitteina markkinoidut ilmalämpöpumput ovat kehittyneet laitejärjestelmiksi, joilla väitetään lämmitettävä kokonaisia taloja.
Lehtijuttujen mukaan nopeimmat kehityksen junaan hypänneet aurinkopaneelien asennuttajat ovat sähkönsä suhteen jo ainakin kesä-heinäkuussa omavaraisia. Tuolloin he jopa myyvät ylijäämäsähköään sähköyhtiöille markkinahintaan, pienentäen siten sekä hintavista hankintakustannuksista aiheutuvaa taloudellista kuormaa että pörssihintojen ja siirtomaksujen kuormittamaa sähkölaskua.
Meille, jotka olemme olleet hitaampia ja harkitsevampia hankinnoissamme, luvataan ensi talvena nousevia hintoja ja yllättäviä sähkökatkoksi. Tarvepiikkien ylittyessä ensimmäiseksi kuulemma katkeavat meiltä maalla asuvilta sähköt ja siitä ei sitten etukäteen ilmoitella, olipa sitten kyseessä maatalousyrittäjä tai mökin mummo.
Mitähän uutta ja uutisen arvoista tuossakin sitten on? Sähkö katkeaminen ilman etukäteisilmoitusta on ainakin Kopraslahdella ollut jokatalvinen vitsaus. Kaupungissa asuneelle oli silmiä avaava yllätys tajuta, mistä kaikesta joutuu luopumaan, jos pistorasiat mykistyvät.
Kysymys ei olekaan siitä, ettei saa päiväespressoaan keitettyä – tai että se pitää keittää kynttilänvalossa minikokoisella retkikeittimellä, kuten joskus kofeiinin tuskassa on tehty ̶ vaan siitä, että itseasiassa talon infra lakkaa tyystin toimimasta.
Valot sammuvat, vesi ei virtaa hanasta, vessa ei vedä, kun 100 metriä syvästä porakaivosta vettä nostava pumppu pysähtyy, ja lämpö karkaa pattereista kun sähköllä toimiva öljypoltin ei käynnisty.
Näillä raukoilla rajoilla on tietysti totuttu moiseen. Joillakin on polttomoottorikäyttöinen aggregaatti valmiudessa pahan päivän varalle, toisilla kaksoispesäkattila, jolla EU:n lainsäätäjiä uhmaten talvipakkasella poltellaan rapsakoita koivuhalkoja. Useimmilla nököttää tuvassaan varaava takka tai leivinuuni.
Lisäksi monilla on vuosien kuluessa kypsynyttä tyyneyttä ja kekseliäisyyttä: ”Voihan ruokansa keittää vaikka pihalla nuotiolla, jos ei muu auta”, sanoi naapurin emäntä.
Ei siis hätää. Kylän vanhimmat muistavat hyvin ajan, jolloin sähkö oli ylellisyys, joka ei joka pirttiin ulottunut, siitä huolimatta täällä saatiin lypsymaidot jäähtymään, tehtiin työtä ja elettiin.
Sähköyhtiöt ovat viime vuosina pyrkineet pääsemään eroon maan yläpuolella kulkevista johdoista juuri noiden yllättävien katkoksien vähentämiseksi. Nurmeksen suunnalta aloitettu maakaapelointi näyttää olevan Lipinlahdella, Kohtavaaran seisakkeen tällä puolella tulossa. Linjalle talvimyrskyssä kaatunut puu tai muu luonnonilmiöhän se yleensä on suurin syyllinen katkokseen.
Suomessa on kuitenkin edelleen varmasti satoja samanlaisia paikkoja kuin meillä, jossa linja menee matalalla Kopraslahden ylitse. Vaikka tuo ilmasilta nykyisin onkin tuulessa pyörivin varoituskilluttimin kirjottu, viimeksi eilen löysi yksi etelään matkaaja siitä tiensä pään.
Lintu ei ollut ensimmäinen lajiaan. Useinkin murheellista ja turhaa kuolemantapausta säestää valtainen paukaus, jota seuraa talomme toimintojen kaikkinainen mykistyminen.
Parhaiten muistan muutaman vuoden takaisen joutsenpariskunnan päivän viiveellä tapahtuneen kaksoisitsemurhan. Edellisenä iltana lensi lankaan komea urosjoutsen, seuraavana meni perässä vaimo.
Kummallakin kertaa oikosulku katkaisi sähköt talosta. Aamulla soutelimme katsomaan murheellista näkyä. Molemmilta oli särkynyt sydän, kun valokaari oli polttanut ammottavan aukon rintaonteloon.
Luonto on armoton mutta ihminen keksintöineen ja varsinkin haluineen on monesti sekä luonnolle että omalle lajilleen vielä armottomampi. Ei tarvitse kuin iltauutisten aikaan TV avata, niin väitteeni kyllä vahvistuu.
Ei silti, että olisin katkaisemassa internetyhteyttä ja suosittelisin siirtymään Tilleyn käyttäjäksi tai päreen polttoon. Kunhan vain pohdiskelen, mikä elämässä on turhaa, mikä tarpeellista.
Jokainen voi tehdä omia arvovalintojaan tykönään.
