Itsenäisyys ja itsepäisyys. Sanoissa on vain kirjaimen ero, mutta mielikuvissa joskus valovuosi välissä. Minut tuntevat tietävät, että kyseisen aiheen yhteydessä uinuva feministini havahtuu oitis valveille.
Elämme tasa-arvon ja valveutuneisuuden vuosituhannella. Yleisen käsityksen mukaan sukupuolesta riippumatta kaikilla tulee olla mahdollisuus koulutukseen, ammattiin ja oman omaisuutensa itsenäiseen hallintaan. Raiskaus myös parisuhteen sisällä on kriminalisoitu ja useissa länsimaissa naisilla on itsemääräämisoikeus oman kehonsa suhteen.
Kehollinen itsemääräämisoikeus ei ole länsimaissakaan aina itsestäänselvyys. Tämä on havaittavissa esimerkiksi Yhdysvalloissa tulevien presidentinvaalien tiimoilla käytävässä aborttikeskustelussa. Joillekin äänestäjille merkityksellistä ei näytä olevan presidenttiehdokkaan eettinen selkäranka. Tärkeämmäksi heille nousee kysymys naisen oikeudesta päättää itse käyttääkö kehoaan synnyttämisen välineenä vai ei. Asiasta käytävää debattia seuratessa tulee hetkittäin tunne, ettemme sittenkään elä 2000-luvulla vaan noitarovioiden valjusti valaisemalla pimeällä keskiajalla.
Ruohonjuuritasolla nykyvanhemmista lähes kaikki ainakin julkisesti sanovat kasvattavansa lapsensa ilman ennakko-oletuksia. Silti lastenvaatteita myyvissä kaupoissa tiedetään varautua siihen, että poikaoletetuille hankitaan edelleenkin enemmän sinisiä ja harmaita vaatteita ja tytöille vaaleanpunaisia.
Lasten sanotaan voivan vapaasti valita leikkikalunsa, mutta kumma kyllä poikien joulu- ja syntymäpäivälahjapaketeista kuoriutuu useinkin kuorma-autoja, rekkoja ja helikoptereita. Tyttöoletettujen paketeissa puolestaan piileksii Barbi, keittiösetti tai prinsessapuku. Sukupuolineutraaliuden viittaa kantavat Duplot, Legot, ja Ryhmä Hau-maskotit. Niistä tuntuvat kaikki kaksivuotiaat nauttivan suunnattomasti.
Kaikesta tasa-arvopuheesta huolimatta hämmentävän usein tyttö- ja poikaoletettujen itsenäiseen ja päämäärätietoiseen käyttäytymiseen suhtaudutaan käytännön tilanteissa hyvin eri lailla. Siinä missä jälkimmäiset saavat kiitosta määrätietoisuudestaan ja sinnikkyydestään, edellisiä moititaan jo pienestä pitäen suulaiksi päsmäreiksi ja vallanhaluisiksi kontrollifriikeiksi. Ja entäspä sitten, kun he aikuisina päätyvät vaikkapa politiikkaan, kuinka heidän sanomisiaan ja tekemisiään silloin arvioidaan ja arvotetaan?
Vuorovaikutustilanteissa naisoletettuja pyritään hiljentämään nopeammin, heitä kehotetaan sopeutumaan ja kuuntelemaan, ja heidän kykyään empatiaan kannustetaan. Miesoletetuille annetaan tilaa kellua ihailun ja huomion keskipisteenä ja heidän ympäristöään pyritään muokkaamaan heidän ominaisuuksiensa ja tarpeidensa mukaiseksi.
Vai mitä sanotte, siitä peruskoulun rehtorista, joka muutama vuosi sitten vastasi kysymykseen, miksi opettajankokouksissa aina keskitytään häiriökäyttäytyviin (poika)oppilaisiin, heidän itsetuntonsa kohottamiseen ja oppimisympäristönsä kehittämiseen, ja milloin ̶ tämän sinänsä tärkeän asian lisäksi ̶ olisi aika huolehtia myös kympin tytöistä ja heidän oikeudestaan turvalliseen ja rauhalliseen oppimisympäristöön. Niin mitäs tämä mukava (mies)puolinen rehtori sanoikaan:
"Parasta heidän (tyttöjen) on oppia jo nyt, ettei heitä tulla jatkossakaan huomioimaan, vaan heille tulee tulevaisuudessakin jäämään huolehtijan osa ja useinkin juuri näistä samoista pojista”.
Varautuminen ja ennakoiminen ovat yksi kohta, joissa sukupuoliero näkyy aikuisten elämässä. Kärjistetysti sanoen, kun mies ennakoi tulevaa, hänen koetaan varautuvan rationaalisesti virheen tai katastrofin mahdollisuuteen. Väliäkös siinä, että pommisuojan rakentaminen takapihalle mahdollisen ydinasehyökkäyksen varalta on hieman kallista ja lohkaisee perheen budjetista melkoisen palasen. Nainen saatetaan tuomita hössöttäväksi tuhon ennustajaksi jo hänen ottaessaan varovaisesti kantaa siihen riittääkö eilen haettu kauppakassillinen lenkkimakkaraa viikonlopun vierasvaraksi.
Myös miesten ja naisten töitä on edelleen. Pienipalkkaisilta käsityötä vaativilta hoitoaloilta löytyy edelleen eniten naisoletettuja, kallispalkkaisemmista tai koneiden kanssa puuhastelevista edelleenkin suuremmalla osalla on aataminomena. Jos jokunen naisoletettu onkin lentäjäksi tai lentokonemekaanikoksi päätynyt, se ei vielä kesää tee.
Länsimaissa kehityksen suunta on kaikesta huolimatta ollut viimeisten 150 vuoden aikana oikea. Siksikin tuo Amerikoissa käytävä uskonnollista fundamentalismia ja syvää rakenteellista epätasa-arvoa henkivä aborttikeskustelu kylmääkin ydintä myöten.
Sulkiessani New York Timesin ja Washington Postin tältä päivää päädynkin jälleen kerran toteamaan, että on ollut se kuuluisa lottovoitto syntyä Minna Canthin ajan jälkeiseen Suomeen. Siitä huolimatta, että Venäjän naapurissa maantieteellisestä pakosta elämmekin. Ja vaikka joskus olenkin epäillyt pudonneeni haikaran nokasta vahingossa itselleni liian kylmään ilmanalaan.
Hyvää itsenäisyyspäivää ja hyvää itsepäisyyspäivää kaikille. Olkoon itsenäisyytemme ̶ niin kuin myös terveitsetuntoinen itsepäisyytemme ̶ pysyvä ja sukupuolesta riippumaton tila, joka vie meitä myös jatkossa kehityksen eturintamassa eteenpäin.
