Sulkasato vei Fjodorista puhdin. Kun pyrstökin sen suureksi häpeäksi tyystin putosi, uljaasta kiekujasta ja uteliaasta kuikoilijasta sukeutui seinivieriä pitkin luihuileva laiha rääpäle, jota pieniä pitkäkaulaisia punkkareita muistuttava rouvalauma seuraili vaitonaisena.
Kesäisen rupattelevan kotkottelun jälkeen kanalan pysähtynyt kuolemanhiljaisuus oli suorastaan ahdistava. Kun edes ruoka ei enää näyttänyt kenellekään maistuvan, olimme jo niin huolissamme, että alistimme kiinni saamamme rouvat tarkempaan syyniin.
Kun tarkastuksessa löytyi yksi vipeltävä väive ja muutama iljettävä munarypäs kahden rouvan harventuneiden pershöyhenten ja niskasulkien alta, kanat ja kanala joutuivat alistumaan kahdesti toistettuun pyretriinikäsittelyyn.
Satuin onnekseni olemaan Kouvolassa lapsenlapsia laskemassa (joita on nyt sitten pienimmän pojan synnyttyä viisi), kun ensimmäisen ruiskutuksen toteutti mies. Vanhan sanonnan mukaan lapsen kasvatukseen tarvitaan koko kylä. Sama viisaus näyttää pätevän myös kanoihin.
Yrittäkääpä vain yksin ottaa räpiköivää kukkoa kiinni ja varoa sen kannuksia, roikottaa reilusti kolme- tai nelikiloista ja lihaksikasta otusta alassuin, suojata sen päätä ja silmiä, ja samalla ruiskuttaa hyönteistuhoa auki levitettyjen siipi- ja perssulkien alle.
Tehtävä olisi mahdoton Tom Cruisellekin.
Mies saikin onnekseen jälleen kerran apua naapurista, josta vanhaisäntä tuli pitelemään pakoon pyrkiviä potilaita paikoillaan, emäntä suojaamaan niiden päätä myrkkysuihkauksilta, ja mies ruiskutteli hajusteet kanoille kainaloihin. Kunhan ensin olivat yhdessä juosseet yksitellen koko porukan kiinni.
Toisen ruiskutuksen teimme kaksin ja se sujuikin jo kuin ammattilaisilta. Orrella istuvaa kanaa kintuista, pikainen kipaisu viereiseen hoitohuoneeseen, nuppi ja nokka alaspäin, käsi (kanan) silmien eteen, siivet auki ja suihkaus.
Ötökät näyttivät jo hävinneen ja saatoimme rauhoittua. Kun sulkasatokin alkoi pikkuhiljaa väistyä ja uudet kynät puskivat piikikkäinä paljaiksi käyneistä kauloista, kanojen mieliala alkoi selvästi virkistyä. Puurokupille tuli jo enemmän asiaa ja ajoin kanalasta kuului jo pienoista, tosin vielä vaimeaa, puheen pulputusta.
Lopulta sitten tuli se päivä, kun Fjodorin mieskunto palasi ja kahden kuukauden selibaatti päättyi. Ensimmäinen täydellisen soikea, kermanvaalea muna tupsahti pesään lokakuun viimeisen viikon alussa, ja siitä lähtien tahti on ollut yksi, yksissä tuumin tikistetty, muna per päivä. Sulkien alla kasvaa tätä nykyä niin tiivis höyhenpeite, että talvi ja paukkupakkaset voivat rauhassa tulla vieraaksemme.
Kanalassa on lämmin. Mies asensi sinne lokakuun alussa karjasuojiin tarkoitetun ylläpitolämmittimen, ruuvasi kattoon pari lämpölamppua, ja tiivisti ovet ja ikkunanraot. Eilen satoi ensilumen. Avasimme kanalan luukun, että rouvat pääsisivät ihmettelemään valkoisenhärmeistä maanpintaa.
Kuten aina, Fjodor piipahti ensimmäisenä tarkastamaan olosuhteet pihalla. Tällä kertaa, sen sijaan, että olisi jäänyt tapansa mukaan kuopsuttelemaan katoksen alla olevaa kylpyhiekkaa, se palasi pikajuoksua takaisin sisälle.
Seurasin kahvikuppi kädessä keittiön ikkunalle sijoitetusta tabletista valvontakameran kuvaa, joka todisti, kuinka Fjodor kauhistuneena kerta toisensa jälkeen puisteli höyheniään ja marmatteli suureen ääneen rouvilleen, että älkää vain missään ihmeessä astuko tuosta ovesta ulos, orrelle siitä ja äkkiä, hopi hopi.
Meillä tosiaan on nyt lopultakin se talon Wifi-verkkoon kytketty valvontakamera kanalan seinällä. Siitä on mukava päivän mittaan seurata ja kuulostella, mitä kanalassa kulloinkin tapahtuu.
Ja tapahtuuhan siellä, katosta roikkuvat virikekaalit saavat kyytiä, orren alla kylvetään yhdessä hiekassa ja tuhkassa, kukko hoitaa toimensa tarmokkaasti, aterioidaan ja kuopsutellaan.
Kaikkein onnellisimmiltä rouvat näyttävät, kun syksyisen aamupäivän valo kohdistuu ikkunan eteen sijoitettuihin loiviin tikkaisiin, joiden askelmille ne ovat yksissä tuumin asettuneet nyppimään höyheniään. Puhtaus on puoli ruokaa ja entiseen loistoonsa palanneelle kukolle pyrstön koreus ja kaulan komeus ainakin kaksi kolmannesta. PS. Valvontakamerasta vielä sen verran, että aika hauskaa on myös se, että kanat kulkevat sen myötä mukana reaaliajassa myös omassa kännykässä. Junassa tosin kannattaa pitää äänet hiljaisella, mikäli ajankulukseen katselee rouvien touhuilua, muutoin voi saada oudoksuvia katseita osakseen.
Nimim. ”Kokemuksesta oppinut”.
